Oliko se vahinko?

Nyt raskauden aivan lopussa haluan avata aihetta johon olen saanut vastata koko tämän raskauteni ajan eli oliko tämä raskaus vahinko sillä se tuli niin nopeasti Meten syntymän jälkeen.

Miten voit? Tämä raskaus taisi olla vahinko? 

Tätä kysymystä on minulle täysin ymmärrettävästi esitetty aivan raskauden alusta asti. Onnittelujen sijaan olen saanut välillä kauhisteluja ja kovin osaaottavia kommentteja sen sijaan, että olisin saanut saman suhtautumisen tähän raskauteen kuin kahteen edelliseen. On ollut todella hassua huomata kuinka ihminen tekeekin johtopäätöksiä tietyistä asioista kuten siitä kuinka nopeasti ja lyhyellä aikavälillä lapsia ”kuuluisi” tehdä ja pitää luonnollisesti vahinkona sellaista joka poikkeaa jotenkin tästä. Aivan kuin tähänkin olisi jokin oikea kaava.

Minulle on ollut mieheni kanssa aivan selvää ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, että lapsia saa tulla lisää ja jokainen heistä on ollut erittäin toivottu sekä suuresti rakastettu heti plussauksen jälkeen. Tässä siis vastaus siihen jota osa minulta suoraan kysyi ja jota varmasti moni pohtii mielessään eikä välttämättä ole kehdannut vielä kysyä. On hienoa, että olen saanut kertoa ja puhua tästä asiasta ääneen ja uskaltanut tehdä omia päätöksiä tämän asian suhteen sekä seisoa niiden takana. Toivon, että voisin olla edes jollekin rohkaiseva esimerkki siitä ettei tämmöisissä asioissa ole oikeaa tai väärää tapaa tai aikaa vaan ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Myös jokainen raskaus voi olla hyvin erilainen ja se on ollut myös hyvin eheyttävää kun tämä raskaus on mennyt loppuun saakka hyvin ilman suuria huolia sekin voi jollekin antaa lohtua joka ehkä on saanut traumoja tai miettii uskaltaako vaikean raskauden jälkeen vielä lähteä yrittämään uutta raskautta. Olenkin halunnut puhua ja kertoa alusta asti hyvin avoimesti tästä raskaudesta ja olla avoin asian kanssa.

Miten jaksan ja onko lapset kotona edelleen hoidossa? Miten kun vauva syntyy? 

Toinen asia jota tosi paljon ihmiset miettivät on jaksaminen. Olen oikeasti otettu kun moni haluaa kysyä tätä ja miettii miten jaksan. Tottakai tämä asia on semmoinen joka mietityttää ja aivan syystä myös. Alkuraskaus oli kieltämättä hyvin vaikeaa aikaa kovan pahoinvoinnin vuoksi, oli pieni vajaa 3kk vauva ja taapero jotka tarvitsivat minua ja minä asuin aamut pöntöllä oksentamassa aamut sekä jouduin todella paljon skarppaamaan ollakseni toimintakykyinen. Onneksi alkupahoinvoinnin jälkeen olo alkoi helpottamaan ja keho alkoi tuntumaan normaalimmalta ja jaksaminen lisääntyi. Koin alussa tosi paljon huonoa omaatuntoa tästä alkuraskauden aiheuttamasta voimattomuudesta ja sen tuomasta pahoinvoinnista, mutta onneksi jälkeenpäin ajateltuna se aika oli todella lyhyt eikä pahoinvointi tai väsymys koko päivää kestävä silloinkaan kun se oli läsnä päivittäin. Keskiraskaus meni yllättävän hyvin ja koin jaksavani tehdä asioita lähes normaalisti ja halusin tarjota lapsille täysin normaalia elämää raskaudesta huolimatta ja onneksi kehoni mahdollisti tämän.  Nyt vielä aivan viimeisillään raskaana ollessani koen jaksavani hyvin ja pystyn täyttämään lapsien tarpeet vaikka maha onkin jo suuri ja olo vähän sen mukainen. Lapset vaikuttavat onnellisilta ja kehittyvät kuin kuuluukin se on minulle suurin mittari liittyen lasten hyvinvointiin. Joskus tiedän lapsiemme saavan välillä vähän jopa enemmän kuin tarvisi. Tämä johtuu varmasti siitä, että minun luonteeni helposti on vähän liian hepponen kun puhutaan lapsista. Jotenkin ajattelen ettei lapsia voi rakastaa liikaa eikä niille antaa aikaa yhtään liikaa myöskään ja voinkin rehellisesti sanoa pyhittäneeni viimeiset vuodet täysin perheelle ja lapsille täysin omasta tahdostani tuntematta siitä mitään luopumisen tuskaa edelliseen elämään ennen lapsia. Olen saanut elää, matkustaa, nähdä ja kokea joten tämä vaihe elämässä on minulle tärkeä ja haluan elää sen juuri näin. Eli vastaus tähänkin kysymykseen kuinka nyt kun lapsia tulee lisää jaksan olla vielä kotona on hyvin ja asia on mietitty jo etukäteen sekä tiedostettu. Edelleen lapset saavat olla kotona hoidossa täysin omasta tahdostamme ja työt on hoidettu sovitellen miehen töiden kanssa kuten tähänkin asti.  Nämä ovat myös jokaisen perheen henkilökohtaisia päätöksiä eikä näissä ole ikinä mitään oikeaa tai väärää tapaa toimia. Olemme myös ennakoineet tulevaa hakemalla Milalle varalta paikan päiväkotiin aivan meidän kotimme läheltä joka tarvittaessa käytetään. Olemmekin todella onnekkaita kun asia on jo ennakkoon järjestynyt jos sitä mahdollisesti tarvitsemme ja tämänkin asian suhteen olemme saaneet ennakoitua. Ennakointi varmasti onkin tulevaisuudessa se meille tärkein asia jota ei voi tarpeeksi korostaa.

Kun vauva syntyy aika näyttää miten meidän perheemme arki muuttuu ja kuinka paljon siihen tarvitaan apua. Onneksi olen keskustellut tästä asiasta kuten monista muistakin ammattilaisten kanssa  ja saanut hyviä keinoja käyttööni ennakoivasti joten pystyn siten myös matalalla kynnyksellä apua pyytämään ja ottamaan apua vastaan jos sitä tarvitsemme. Luotan asioiden menevän omalla painollaan tämänkin asian suhteen.

Olen kovasti mennyt itse ajatuksissa siihen suuntaan, että asiat järjestyy aina kuten ennenkin on järjestynyt enkä halua ennakkoon murehtia liikaa sillä tiedän sen vaikuttavan tähän hetkeen negatiivisesti. Ei kannata ymmärtää väärin. Tottakai minä mietin ja pohdin näitä asioita myös, mutta en halua täyttää mieltäni niillä liikaa sen sijaan annan niille hetken ja jäsentelen niitä mielessäni oman aikansa jonka jälkeen päästän niistä irti ja palaan takaisin tähän hetkeen ja pyrin nauttimaan siitä. Nyt ja tässä on kaikki ja sillä on suurin merkitys.

Ihana kun kuljet kanssani tätä matkaa 🤍

-Maiju