Nyt raskauden aivan lopussa haluan avata aihetta johon olen saanut vastata koko tämän raskauteni ajan eli oliko tämä raskaus vahinko sillä se tuli niin nopeasti Meten syntymän jälkeen.

Miten voit? Tämä raskaus taisi olla vahinko? 

Tätä kysymystä on minulle täysin ymmärrettävästi esitetty aivan raskauden alusta asti. Onnittelujen sijaan olen saanut välillä kauhisteluja ja kovin osaaottavia kommentteja sen sijaan, että olisin saanut saman suhtautumisen tähän raskauteen kuin kahteen edelliseen. On ollut todella hassua huomata kuinka ihminen tekeekin johtopäätöksiä tietyistä asioista kuten siitä kuinka nopeasti ja lyhyellä aikavälillä lapsia ”kuuluisi” tehdä ja pitää luonnollisesti vahinkona sellaista joka poikkeaa jotenkin tästä. Aivan kuin tähänkin olisi jokin oikea kaava.

Minulle on ollut mieheni kanssa aivan selvää ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, että lapsia saa tulla lisää ja jokainen heistä on ollut erittäin toivottu sekä suuresti rakastettu heti plussauksen jälkeen. Tässä siis vastaus siihen jota osa minulta suoraan kysyi ja jota varmasti moni pohtii mielessään eikä välttämättä ole kehdannut vielä kysyä. On hienoa, että olen saanut kertoa ja puhua tästä asiasta ääneen ja uskaltanut tehdä omia päätöksiä tämän asian suhteen sekä seisoa niiden takana. Toivon, että voisin olla edes jollekin rohkaiseva esimerkki siitä ettei tämmöisissä asioissa ole oikeaa tai väärää tapaa tai aikaa vaan ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Myös jokainen raskaus voi olla hyvin erilainen ja se on ollut myös hyvin eheyttävää kun tämä raskaus on mennyt loppuun saakka hyvin ilman suuria huolia sekin voi jollekin antaa lohtua joka ehkä on saanut traumoja tai miettii uskaltaako vaikean raskauden jälkeen vielä lähteä yrittämään uutta raskautta. Olenkin halunnut puhua ja kertoa alusta asti hyvin avoimesti tästä raskaudesta ja olla avoin asian kanssa.

Miten jaksan ja onko lapset kotona edelleen hoidossa? Miten kun vauva syntyy? 

Toinen asia jota tosi paljon ihmiset miettivät on jaksaminen. Olen oikeasti otettu kun moni haluaa kysyä tätä ja miettii miten jaksan. Tottakai tämä asia on semmoinen joka mietityttää ja aivan syystä myös. Alkuraskaus oli kieltämättä hyvin vaikeaa aikaa kovan pahoinvoinnin vuoksi, oli pieni vajaa 3kk vauva ja taapero jotka tarvitsivat minua ja minä asuin aamut pöntöllä oksentamassa aamut sekä jouduin todella paljon skarppaamaan ollakseni toimintakykyinen. Onneksi alkupahoinvoinnin jälkeen olo alkoi helpottamaan ja keho alkoi tuntumaan normaalimmalta ja jaksaminen lisääntyi. Koin alussa tosi paljon huonoa omaatuntoa tästä alkuraskauden aiheuttamasta voimattomuudesta ja sen tuomasta pahoinvoinnista, mutta onneksi jälkeenpäin ajateltuna se aika oli todella lyhyt eikä pahoinvointi tai väsymys koko päivää kestävä silloinkaan kun se oli läsnä päivittäin. Keskiraskaus meni yllättävän hyvin ja koin jaksavani tehdä asioita lähes normaalisti ja halusin tarjota lapsille täysin normaalia elämää raskaudesta huolimatta ja onneksi kehoni mahdollisti tämän.  Nyt vielä aivan viimeisillään raskaana ollessani koen jaksavani hyvin ja pystyn täyttämään lapsien tarpeet vaikka maha onkin jo suuri ja olo vähän sen mukainen. Lapset vaikuttavat onnellisilta ja kehittyvät kuin kuuluukin se on minulle suurin mittari liittyen lasten hyvinvointiin. Joskus tiedän lapsiemme saavan välillä vähän jopa enemmän kuin tarvisi. Tämä johtuu varmasti siitä, että minun luonteeni helposti on vähän liian hepponen kun puhutaan lapsista. Jotenkin ajattelen ettei lapsia voi rakastaa liikaa eikä niille antaa aikaa yhtään liikaa myöskään ja voinkin rehellisesti sanoa pyhittäneeni viimeiset vuodet täysin perheelle ja lapsille täysin omasta tahdostani tuntematta siitä mitään luopumisen tuskaa edelliseen elämään ennen lapsia. Olen saanut elää, matkustaa, nähdä ja kokea joten tämä vaihe elämässä on minulle tärkeä ja haluan elää sen juuri näin. Eli vastaus tähänkin kysymykseen kuinka nyt kun lapsia tulee lisää jaksan olla vielä kotona on hyvin ja asia on mietitty jo etukäteen sekä tiedostettu. Edelleen lapset saavat olla kotona hoidossa täysin omasta tahdostamme ja työt on hoidettu sovitellen miehen töiden kanssa kuten tähänkin asti.  Nämä ovat myös jokaisen perheen henkilökohtaisia päätöksiä eikä näissä ole ikinä mitään oikeaa tai väärää tapaa toimia. Olemme myös ennakoineet tulevaa hakemalla Milalle varalta paikan päiväkotiin aivan meidän kotimme läheltä joka tarvittaessa käytetään. Olemmekin todella onnekkaita kun asia on jo ennakkoon järjestynyt jos sitä mahdollisesti tarvitsemme ja tämänkin asian suhteen olemme saaneet ennakoitua. Ennakointi varmasti onkin tulevaisuudessa se meille tärkein asia jota ei voi tarpeeksi korostaa.

Kun vauva syntyy aika näyttää miten meidän perheemme arki muuttuu ja kuinka paljon siihen tarvitaan apua. Onneksi olen keskustellut tästä asiasta kuten monista muistakin ammattilaisten kanssa  ja saanut hyviä keinoja käyttööni ennakoivasti joten pystyn siten myös matalalla kynnyksellä apua pyytämään ja ottamaan apua vastaan jos sitä tarvitsemme. Luotan asioiden menevän omalla painollaan tämänkin asian suhteen.

Olen kovasti mennyt itse ajatuksissa siihen suuntaan, että asiat järjestyy aina kuten ennenkin on järjestynyt enkä halua ennakkoon murehtia liikaa sillä tiedän sen vaikuttavan tähän hetkeen negatiivisesti. Ei kannata ymmärtää väärin. Tottakai minä mietin ja pohdin näitä asioita myös, mutta en halua täyttää mieltäni niillä liikaa sen sijaan annan niille hetken ja jäsentelen niitä mielessäni oman aikansa jonka jälkeen päästän niistä irti ja palaan takaisin tähän hetkeen ja pyrin nauttimaan siitä. Nyt ja tässä on kaikki ja sillä on suurin merkitys.

Ihana kun kuljet kanssani tätä matkaa 🤍

-Maiju

Havahtumisia ja tuntemuksia

Havahdun päivä päivältä enemmän siihen ajatukseen, että ihan pian meitä on neljän sijasta viisi. Se ajatus tuntuu samalla helpottavalta ja todella jännittävältä. On paljon asioita joita en osaa edes vielä ottaa huomioon varmasti ja ajattelen asioita hyvin optimistisesti kunnes huomaan, että yksi ihminen lisää perheessämme varmasti tarkoittaa suurta muutosta sen sijaan kuin että hän vain tupsahtaisi joukkoomme ja menisi siinä missä me muutkin. Tottakai tiedän luonnon hoitavan tämän asian ja uusi jäsen perheessämme sujahtaa varmasti saumattomasti joukkoomme ja pian huomaamme ajattelevamme miten olemme koskaan voineetkaan elää ilman häntä, Jo aika mahassa valmistaa meitä äitejä tulevaan muutokseen ja luonnollisesti ohjaa meitä tekemään tiettyjä asioita ennen uuden tulokkaan saapumista mahan ulkopuolelle. Nyt kun olen useamman lapsen äiti huomaan kyllä kuinka paljon nopeamin koko raskaus-aika on mennyt ja on myönnettävä ettei siihen ja tulevaan pieneen mahassa ole vain pystynyt millään siirtämään ajatuksia ja huomiota niin paljon kuin esimerkiksi esikoisen kohdalla. Sen huomaa myös, että kaikki asiat joita olen edellisten raskauksien aikana stressannut olen tässä raskaudessa jättänyt helpotukseksi nyt suurimmaksi osaksi stressaamatta. Olen ajatellut, että murehtimalla kaikkea mihin ei voi itse vaikuttaa saa vain itsellensä turhaa mielipahaa. Olenkin onnekseni saanut lähes ”normaalin” raskauden jossa ei ole ainakaan tarvinnut elää suurien rajoitusten kanssa ja nauttinut siitä täysin rinnoin ja niin teen loppuun saakka. Nythän on enään ajan kysymys koska vauva päättää saapua maailmaan sillä laskettuun aikaan on enään kuukausi aikaa. Siltikin uskallan suunnitella vielä reissuja ja juhlia mitä en enään edellisissä raskauksissa tässä vaiheessa kovin uskaltanut suunnitellakaan. Tämä on jotenkin itselleni äärettömän vapauttava ja eheyttävä asia. En ole mitenkään rikki tai rajoittunut vaikka olenkin raskaana. Tämmöisen raskauden todella tarvitsin kahden haastavan raskauden jälkeen.

Kuvat: @annikaheiskanenphotography

Tuleva synnytys

Synnytys on asia johon lähden myös hyvin paljon kokeneempana ja varmempana. Olen myös varautunut siihen, että tällä kertaa saatan synnyttää yksin joka tietenkin minua jännittää, mutta johon olen henkisesti jo valmistautunut enkä anna sen ajatuksen liikaa tuoda paineita tulevaan synnytykseen. Olen toivonut tässä synnytyksessä enemmän kodinomaista tunnelmaa ja rauhaa sekä haluaisin saada olla vielä enemmän kehoni kanssa yhtä koko synnytyksen ajan. Jossain vaiheessa haaveilin oikeasti tässä raskaudessa jopa synnyttäväni kotona, mutta raskausajan diabetes ja vauvan sokerien mittaukset ym. siirsivät ajatuksiani nyt pois sieltä ja tiedän sen olevan riskittömämpää sairaalassa joten katsotaan täyttyykö tämä unelmani ehkä vielä joskus vaan ei tässä raskaudessa. En tiedä miksi, mutta jotenkin odotan tulevaa synnytystä todella paljon ja kovasti haluan kokea sen. Se on suurinta mitä kehoni on pystynyt tekemään ja kun olen saanut kokea sen jo kahdesti olen todella kiitollinen siitä, että minulle annetaan mahdollisuus kokea se ainakin vielä kerran.

Asiat joita suunnittelen synnytyksen lisäksi

Seuraavat asiat joita nyt suunnittelen synnytyksen lisäksi on lähinnä vauvalle pakolliset asiat kuten omat tuttipullot, tutit, harsot, oma syöttötuoli ja vaatteet (joista osa tulee kyllä tytöiltä perintönä). Mitään muuta en ole vielä hankkinut ja en ole pakannut vielä mitään mukaani sairaalakassiinkaan. Tuleva vauva on siis todella suurella todennäköisyydellä poika joten vähän haluan myös hänelle omia vaatteita ja tavaroita hankkia ja ihan vain fiilistellä sitä ajatusta, että pian siskot saavat veljen. Muutenkin ajatus pojasta jotenkin kutkuttaa minua ja hätkähdän monesti ajatellessani sitä. Pian todella olen myös pojan äiti.

Tulevan lapsen nimi 

Sitten yksi suurimmiksi haasteiksi on yllättäen muodostunut nimen valinnan vaikeus. Tytöille oli todella helppoa löytää nimiä ja niitä tupsahteli mieleen tuon tuosta jopa niin paljon, että piti karsia pois sellaisia jotka olisi halunnut antaa ja jättää ns. varalle. Nimi on ollutkin päätettynä lähes varmaksi molempien tyttöjen kohdalla jo ennen tyttöjen syntymää, mutta nyt on ollut äärettömän vaikeaa löytää nimeä joka todella tuntuisi omalta ja vieläpä meidän molempien mielestä. En osaa selittää sitä, mutta minulle henkilökohtaisesti on ollut tärkeää pyöritellä tulevan lapsen nimeä jo hyvin vahvasti mielessäni ennen vauvan syntymää ja ajatella vauvaa mielessä jo tulevalla nimellä. Olen kuluttanut pääni puhki miettimällä mieheni kanssa sopivia nimiehdotuksia pojallemme vaan pää lyö tuon tuosta tyhjää. Olen saanut sentään nyt listattua hyviä vaihtoehtoja ja kaikille jotka ovat kiinnostuneita siitä mikä voisi olla tulevan lapsemme nimi tästä listasta löytyy nimet jotka valikoituu pojallemme.

Nimet jotka ovat vahvoja suosikkeja pojallemme:

Paulus, Patrik, Peetu, Miguel, Manuel, Elian, Joakim, Noel

Nyt jäämme siis odottamaan tulevan vauvan syntymää ja tekemään viime hetken valmisteluita vielä ennen hänen syntymäänsä.

Oli niin ihana pysähtyä hetkeksi ja kirjoittaa jälleen ajatuksia tänne. Nyt tunuu jälleen siltä, että kirjoittaminen on luontevaa ja ihanaa omaa aikaa joten toivon, että tämän blogin suhteen tulen olemaan taas aktiivisempi.

Kiitos kun olet siellä ja kuljet tätä matkaa kanssani.

– Maiju