Aurinkoisia terveisiä täältä meiltä ☀️

Kesä on nyt tarjonnut parastaan ja olen saanut tehdä vielä todella paljon ihania ja rakkaita asioita yhdessä perheen ja ystäviemme kanssa ennen tulevan pienokaisen syntymää.

Ollaan todella saatu nauttia upeista ilmoista ja käyty yhdessä Oulun taajuudella monissa kivoissa paikoissa. Nyt on ollutkin pitkästä aikaa kesä jolloin emme matkustaneet Oulua kauemmas ja se on oikeastaan ollut varmasti nyt raskauden kannalta helpompaa ettei tule pitkiä aikoja istumista autossa tai junassa. Toki rakastan matkustamista ja Suomessa on kesällä niin paljon upeita nähtävyyksiä, että niiden suhteen suunnittelen jo tulevaa kesää ja mihin reissaamme kun pääsemme taas normaalisti kulkemaan. Syy tosiaan miksi emme reissaa tänä kesänä on se, että synnytys voi olla todella nopea oman tilanteeni vuoksi ja on turha ottaa enempää riskejä, että synnyttäisin pahimmillaan keskelle ei mitään esimerkiksi autoon.

Mila on nauttinut todella siitä, että meillä on ollut paljon yhteistä aikaa ja olemme yrittäneet pyhittää sitä mahdollisimman paljon hänelle vielä ennen vauvan syntymää sillä nämä hetket ovat meille ainutlaatuisia. Pian meitä on neljä ja se muuttaa pysyvästi myös Milan elämää. On tärkeää, että Mila saa tuntea kuinka rakastamme häntä niin paljon.

Myös se on ollut niin mukava huomata, että meillä on käynyt paljon rakkaita ihmisiä kylässä ja olemme saaneet nauttia heidän kanssa kiireettömästä yhteisestä ajasta.

Tämän kesän ehdottomasti top 10 perheen kanssa on ollut:

?Yhteinen aika ystävien kanssa

?Grillaaminen

?Ulkona vietetty aika puistossa/ kotipihalla        ja auringosta nauttiminen

?Uimarannalla käyminen

?Lähiseudun nähtävyydet

?Kotona vietetty aika perheen kanssa

?Kiireettömyys

?Tärkeät ja ihanat juhlat lähellä

?Pesänrakennus tulevaa pientä ajatellen

?Uiminen (minä tokikin seurailen nyt         sivummalta)

Nyt voin kertoa saaneeni tältä loppuraskaudelta sen mitä toivoinkin eli ainutlaatuista yhteistä aikaa ja myös aikaa valmistella kaikki tarvittava valmiiksi tulevaa pientä ajatellen.

Aurinkoista ja ihanaa kesää myös sinulle ☀️❤️

Parhain terveisin

Maiju

Haluan vähän avata omia kokemuksia kahdesta raskaudestani teille. Olin tiennyt aina, että jokainen raskaus voisi olla aivan erilainen joten osasin jotenkin ajatella, että raskauteni voisivat olla toisistaan poikkeavat ja jopa toivoin niin sillä ensimmäinen raskauteni ei ollut helpoimmasta päästä siltikin tämä yllätti minut täysin kuinka todella erilaisia nämä raskaudet ovat olleet.

Ensimmäinen raskauteni alkoi hyvin ja ainoa oire mistä huomasin raskauden alkaneen olivat kovat menkkamaiset kivut jotka johtuivat kohdunkasvusta ja ylipäätään hedelmöitymisestä. Pahoivointia ei ollut, väsymys oli todella kova ensimmäinen kolmanneksen ajan sitä lukuunottamatta raskaus sujui kivasti kunnes rv20 aikaan alkoi todella kovat kylkikivut jotka pakottivat minut vuodeosastolle ja jatkotutkimuksiin. Siitä eteenpäin raskaus oli aika raskas ja kivulias nimittäin sisälsi rv20 viikoilta saakka säännöllisesti viikoittain kontrollikäyntejä ja verikokeita joissa paastosin aina vuorokauden ja lopulta synnytys päätettiin käynnistää rv39 sillä kroppani alkoi olla jumissa kaikin puolin, olin todella turvonnut, verenpaineeni kohosi ja maksa-arvot nousivat hyvin korkealle josta oli syytä epäillä raskaushepatoosia. Käynnistys kesti kolme päivää ja synnytyksen käynnistyttyä ei mennyt kuin 6h 24min kunnes Mila putkahti maailmaan. Synnytys oli raju ja eteni hurjaa vauhtia siihen ei auttanut kivunlievitys sillä käynnistys käynnisti kestosupistuksen jossa keho ei vain yksinkertaisesti pysynyt mukana eikä kivunlievityksestä ollut vastaavaa tehoa enään. Siltikin koin raskauden ajaksi jota en vaihtaisi ikinä pois ja pyrin tekemään asioita ja nauttimaan raskaudesta viimeiseen saakka.

Toinen raskauteni alkoi heti niin selvillä raskausoireilla kuten sykkeen nousemisella ja pahoivoinnilla etten voinut erehtyä asiasta. Pahoivointi ja väsymys kesti juuri maagisen ensimmäisen kolmanneksen ja tuntui pitkältä ajalta sillä sen vuoksi kaikki tekeminen oli vähän kuin olisi yrittänyt taistella alkavaa oksennustautia ja jatkuvasti etovaa oloa vastaan. Kun ensimmäisen kolmanneksen huono olo väistyi tunsin oloni todella energiseksi ja vahvaksi. Jaksoin todella hyvin hoitaa Milaa, harrastaa ja käydä töissä sekä tästä syystä innostuin todella siitä kuinka ihanaa raskaus todella voi olla; ei kipuja eikä rajoitteita vaan sain nauttia tästä ihanasta tunteesta, että olisin tulossa uudestaan äidiksi ja hehkuin raskauden tuomaa onnea ja hyvää oloa. Sitten koitti rv27 joka muutti yhtäkkiä aivan kaiken. Kävin kontrollikäynnillä edellisen raskauden vuoksi tarkistaakseni ettei samat veriarvot olleet lähteneet nousuun ja samalla kerralla ultrattiin vauva ja minulle tehtiin sisätutkimus joka järkytti maailmani täysin olin nimittäin kypsynyt kaikessa hiljaisuudessa ja täysin ilman kipuja ja jouduin sairaalaan vuodelepoon 1 1/2kk ajaksi suuren ennenaikaisuuden riskin vuoksi. Tämä todisti minulle todella sen ettei raskauden suhteen voi ennustaa mitään tai tietää yhtään siitä millainen raskaus on loppuun saakka. Nyt tämän raskauden suhteen otan loppuajan hyvin rauhallisesti ja yritän saada pidettyä pienen mahassa mahdollisimman pitkään ja tämäkin on täysin ääripää edelliseen raskauteen jossa todella käynnistys kesti kolme päivää. Synnytys on minulle vielä täysi mysteeri kuinka se käynnistyy ja miten etenee. Jos jotain saan siitä toivoa, toivon sen olevan spontaani käynnistyminen käynnistyksen sijaan. Tämäkin jää vielä nähtäväksi.

On olemassa paljon erilaisia uskomuksia myös siitä kuinka erilaisia raskauksia on mikäli odotat tyttö kuin poikaa ja nämäkin kumoan omalta osaltani täysin. Molemmat raskauteni ovat täysin ääripäät vaikka kumpikin lapsemme ovat tyttöjä. Kumoan myös kaikki väitteet siitä kuinka keho toimisi samalla tavalla raskauksien suhteen ja johonkin voisi vaikuttaa itse paljon. Raskaus on täysi mysteeri ja sen etenemiseen ei voi ihminen vaikuttaa oikeastaan paljoakaan vaikka tekisi kaikki oppikirjan mukaan. Kaikkiin asioihin me emme vain voi vaikuttaa vaikka haluaisimme ja sen olen hyväksynyt. Siltikin tietenkin jokainen äiti tekee parhaansa raskauden aikana jotta pieni tuleva lapsukainen saisi parhaat edellytykset elämään jo mahassa ja näin tulen itsekin jatkossakin tekemään aina.

Miten tämä vaikuttaa ajatuksiini tulevan mahdollisen raskauden suhteen tai jättääkö se jälkiä muuten on varmasti mahdollista ja todennäköistäkin, mutta yritän suhtautua ja käsitellä asiaa niin etten voi vaikuttaa näihin asioihin muuten kuin tekemällä parhaani ja elämällä täysillä hetki kerrallaan. En missään nimessä halua, että näiden kahden kokemuksen myötä en uskaltaisi tai jättäisin unelmani toteuttamatta mikäli haluamme / saisimme lisää lapsia. Jokainen raskaus on täysin uniikki ja ainutlaatuinen siitä huolimatta minkälainen se olisi ja mitä kaikkea se sisältäisi. On täysin hassua, mutta minä kaipaan jo nyt raskautta vaikka olenkin raskaana ja vaikka raskauteni eivät ole olleet helpoimmasta päästä. Olen aina halunnut enemmän kuin mitään muuta olla äiti ja tästä syystä luulen, että on jopa kohtaloni etten ole saanut tätä helpolla ja olen valmis tekemään ja kokemaan raskauden ja lapsen saamisen eteen kaikkeni olipa se sitten mitä vain.