Olen monesti miettinyt kuinka suuri merkitys minulle on kodilla. Koti on minulle ehdottomasti se paikka jossa täytyy saada olla oma itsensä ja tuntea olonsa hyväksi. Se ei ole paikka jonka pitäisi näyttää jonkun toisen silmissä hienolta tai siellä pitäisi olla tietyllä tavalla asetellut huonekalut jotka ei tuntuisi omalta. Koti on se paikka jossa on muistot ja jossa niitä luodaan lisää. Samalla paikka johon kaikki rakkaat ovat aina tervetulleita ja ovet ovatkin heille aina auki. Siellä on tilaa rakkaudelle, keskusteluille ja myös surulle sekä suurille tunteille. Se on turvapaikka jossa lapsilla on varmasti turvallista kasvaa ja kehittyä. Siellä saa leikkiä ja siellä saa oppia uutta. Kodissa ei ole mitään ajateltu niin etteikö se kestäisi kulutusta tai sitä pitäisi koko ajan varoa. Koti on myös täynnä merkittäviä tavaroita sekä muistoja ja niitä on ripoteltu kodissamme jokaiseen huoneeseen. Niillä kaikilla on todella suuri merkitys meille ja ne ovat henkilökohtaisia. Koti on ehdottomasti turvasatama ja sitä on rakennettu ja muokattu vuosien saatossa sellaiseksi paikaksi jossa on myös tulevaisuudessa hyvä olla.  Usein mietin olenko koskaan oikeasti valmis lähtemään tästä kodista joka sisältää niin paljon muistoja sillä onhan juuri tässä talossa kaikki lapsemme kasvaneet ja syntymästä asti asuneet. Nämä seinät ovat siis nähneet paljon. Tietenkin jos jossain vaiheessa me täältä lähdemme on lohdullinen ajatus ettei nuo muistot koskaan sydämestä lähde ja paljon on merkittäviä tavaroita jotka siirtyisi vain uuteen osoitteeseen. Tosiasiahan on se, että ihmiset sen kodin lopulta tekevät eivätkä seinät.
Laitan tänne muutamia kuvia itselleni mieluisimmista asioista

Tässä on ehdottomasti minulle yksi merkittävimmistä asioista kotona nimittäin taulut lapsistamme jossa näkyy heidän nimensä, syntymäpäivänsä, pituus sekä paino ja piirros on tehty syntymämittojen mukaan realistisessa koossa. Nämä ovat minulle hyvin rakkaat taulut jotka todella säilytän aina kunniapaikalla kodissamme. Nämä taulut löysin Gallerix kautta josta löysin kotiimme myös muita ihania tauluja joista voi rakentaa tauluseiniä. Nämä kyseiset taulut ovat uniikkeja ja siitä syystä niin tärkeitä. Mikäli kiinnostuit näistä tauluista niitä löytää täältä: Syntymäjulisteet

Tämä piano on minulle todella rakas. Olen saanut tämän itse lahjaksi kun olin kymmenen vuotias ja silloin kun muutin tähän kotiin sain sen vihdoin omaan kotiini. Tätä pianoa soitetaan meillä hyvin usein. Lapset rakastavat sitä ja toivon, että opettelevat soittamaan sitä. Oma isäni on taitava soittamaan pianoa ja itsekin osaan soittaa joten tämä tuo meille paljon iloa. Toivon saavani siirtää tämän pianon aina sinne missä asummekin.

Takka on yksi meidän kotimme ihanista elementeistä. Tuli ja takan tuoma lämpö on ihana ominaisuus kotonamme. Tulta on todella rentouttava katsella ja pimeneviin iltoihin takka tuo ihanaa tunnelmaa.

Makuuhuone on sisustettu niin, että siellä olisi mahdollisimman rentouttava ja lämmin tunnelma. Makuuhuone on yksi lempihuoneistani meidän kotona. Makuuhuoneen suhteen olen vaihtanut sisustusta lukuisia kertoja aina fiiliksen ja toiminnallisuuden mukaan. Välillä tässä makuuhuoneessa on nukkunut koko perhe joten täällä on ollut pinnasängystä taaperon omaan sänkyyn. Tällä hetkellä makuuhuoneessa nukkuu meidän lisäksi ainoastaan Paulus eli meidän kuopuksemme.

Keittiö on ehdottomasti kotimme sydän. Rakastan ruuan laittamista ja keittiössä vietämme eniten aikaa perheenä. Tässä äidiltäni perimällä pöydällä syödään, askarrellaan ja vietetään niin arkea kuin juhlaa. Tämän pöydän ääressä on jaettu niin iloja kuin suruja. Pidän erityisen tärkeänä, että ainakin kerran päivässä koko perhe istuu saman pöydän ääreen hetkeksi ja siinä jaetaan päivän kuulumiset ja syödään yhdessä.

Muutama vuosi sitten rakensimme lasituksen jonka saa lämpimäksi myös talvella. Tämä lasitus on ollut aivan pelastus lasten kanssa. Joka kerta kun puen lapsia ulos tämä on käytössä sillä tähän saan helposti vaunut ja nostettua lapset vaunuihin ennen lähtöä. Myös tunnelmointiin niin kesällä kuin talvella tämä tila on aivan omiaan. Tämä on meille kuin toinen olohuone.

Lastenhuone on vielä huone joka hakee lopullista järjestystään. Tämä on huone joka elää jatkuvasti lasten kasvun ja tarpeiden mukaan. Tulevaisuudessa tarvitsemme lisää lastenhuoneita tämän yhden lisäksi. Olemmekin alkaneet suunnitella laajennusta ja tällä hetkellä ennen laajennusta voimme vielä tehdä työhuoneestamme yhden lastenhuoneen lisää.

Meidän perheeseen on syntynyt pieni vauva vajaa kuukausi sitten joka teki meistä siis nelihenkisen perheen. Esikoisemme on tällä hetkellä kaksi vuotias joten menoa ja meininkiä riittää kyllä aivan varmasti. Nyt kun meitä on yksi lisää on tietenkin otettava huomioon, että yhden lapsen sijasta on kaksi jotka tarvitsevat huomiota aivan yhtä paljon. Muistan ajatelleeni kun Mila syntyi reilu kaksi vuotta sitten, että miten voi kädet riittää kahdelle kun vastasyntyneen kanssa olet aivan kiinni siinä pienessä ihmisessä. Nyt olen päässyt todistamaan sen, että kyllä ne kädet riittää myös kahdelle pienelle ja jotenkin sitä aina keksii keinot siihen kuinka erilaisista tilanteista selviää. Se vaatii tietenkin sen, että osaa ja ennen kaikkea oppii ennakoimaan tilanteita. Itselleni vaikeinta on se kun molemmat tarvivat minua juuri samaan aikaan ja yhtä paljon tai ainakin siltä se minusta tuntuu. On tilanteita joissa molemmilla on kauhea tarve saada juuri samalla hetkellä joko ruokaa tai läheisyyttä tai vaikka molemmilla pääsee juuri samaan aikaan kakat housuun ja pitäisi olla molempien pyllyä pesemässä samaan aikaan.

Miten siis selvitä kahden pienen kanssa?

Tässä vajaan kuukauden aikana olen oppinut sen, että kaikki asiat mitä voit tehdä ennakkoon tee. Jos voit laittaa samalla kerralla esimerkiksi ruuan itsellesi ja taaperolle tee se sillä suurella todennäköisyydellä syötät siinä samalla myös pienen vauvan ja jos joku tässä vaiheessa jää ilman ruokaa se olet sinä eikä hetkeen ole mahdollista syödä sillä ruuan jälkeen aina yleensä tulee toisella kakka tai sitten sinua viedään jo seuraavaan paikkaan taaperon johdolla. On myös tärkeää huomata ettei kaikkea tarvitse tehdä juuri sillä sekunnilla mikäli se ei ole todella tärkeää eli ole armollinen itsellesi ja sulje silmäsi hetkeksi pois sotkuista ja keskity välillä vain siihen, että olet läsnä lasten kanssa ja levähtämään kun se vain on mahdollista. Pyri myös levähtämään silloin kun isommalla on päiväuniaika jos vain suinkin mahdollista. Silloin kun vauva nukkuu meillä minä taas touhuan Milan kanssa ja keskitän huomion häneen jotta hän ei koe itseään ulkopuoliseksi. Lapsille riittää vain se kun olet siinä lähellä, täytät heidän tärkeimmät tarpeensa  ja luot turvallisen sekä välittävän ilmapiirin. Lapset sopeutuvat myös todella hyvin uusiin tilanteisiin ja ymmärtävät myös jo pienenä kun selität asioita heille. Minä olen usein saanut Milalta halauksen tai suukon kun olen kertonut hänelle kuinka paljon häntä rakastan vaikka en voi nyt niin paljon olla vain hänen kanssaan ja sisimmässäni tiedän, että Mila ymmärtää miksi äiti välillä ei pääse osallistumaan juuri sillä hetkellä leikkeihin kun hän haluaisi silti äiti rakastaa ja on siinä lähellä ne hetket on todellakin tuntuneet niin tärkeiltä.

Mikä on yllättänyt minut kahden pienen lapsen kanssa?

Eniten pelkäsin sitä ettei meistä kukaan nuku öisin jos vauva herättää myös isomman lapsen yöllä herätessään syömään tämä pelko oli onneksemme aivan turha sillä Mila ei ole herännyt nukahdettuaan kertaakaan vauvan itkuun yöllä vaan omaakin todella hyvät unenlahjat Meidän yllätykseksemme. Toinen asia jota mietin vauvan tulon myötä oli Milan mahdollinen mustasukkaisuus aivan heti pientä kohtaan ja tämä yllätti minut myös todella positiivisesti sillä Mila mustasukkaisuuden sijasta on ottanut pikkusiskon hyvin hellästi vastaan ja silittää sekä ihastelee vauvaa päivittäin. Milalla on ollut kova hoivavietti omia nukkejaan ja pehmolelujaan kohtaan ja hän on selvästi luonteeltaan äidillinen ja hoivaava. Nyt kuitenkin on tullut Milalle kova tarve tuoda itseään esille ja hakea huomioita myös niillä ei toivotuilla tavoilla kuten kiipeämällä pöytien päälle, hyppimällä sohvalla tai tyhjentämällä vessasta kaikki kaapit ja sotkemalla itsensä tai seinät rasvoilla ja meikeillä juuri silloin kun minä olen paikassa josta en sillä sekuntilla ehdi paikan päälle. Tämä on tietenkin ymmärrettävää kun samaan aikaan on uhmaikä ja suuri elämänmuutos pienellä ihmisellä. Näinä hetkinä välillä tuntuu ettei vain yksinkertaisesti ehdi olemaan tarpeeksi molemmille. Tässäkin täytyy vain antaa itselleen armoa ja laskea mielessään kymmeneen.  Suurimpia onnistumisen tunteita saakin juuri silloin kun tuntuu , että koko korttipakka leviää ja saat kaaoksen rauhoittumaan sekä molemmat lapset edes hetkeksi tyytyväiseksi samaan aikaan.

Kahden lapsen äitinä ei enään pienet asiat hetkauta ja kaikkien asioiden suhteen ei voi enään olla niin tip top joka on todella opettavainen ja hyväkin asia ihmiselle joka pyrkii suorittamaan asioita oppikirjamaisesti siinä huomaa hyvin sen ettei mitään pahaa tapahdu vaikka kaikki ei aina menekään niin kuin itse on suunnitellut. On sovellettava ja tehtävä asiat niin hyvin kuin juuri sillä hetkellä pystyy ja se kyllä varmasti riittää.

Rakkaudella