Päiväkoti vai kotihoito?

Nyt aika on kypsä minun avata tätä kysymystä  tänne omasta näkökulmastani sillä nyt olen saanut pienen palan kokemusta myös päiväkodista jonka meillä esikoinen aloitti reilu kaksi kuukautta sitten sillä tähän asti olen hoitanut lapset kotona joten en ole voinut puhua tästä asiasta muuta kuin yhdestä näkökulmasta ja tästä syystä se ei ole tuntunut oikealta. Nyt kuitenkin kun päiväkoti on tullut hieman tutummaksi meille on minulla jo vertauspohjaa näiden asioiden suhteen.

Vaikeita päätöksiä 

Olen siis ollut pitkään hyvin puun ja kuoren välissä tämän asian kanssa. Olen todella paljon miettinyt sitä saako lapseni kaiken sen mitä tarvitsevat kotoa vai onko ainoa oikea vaihtoehto laittaa lapset jo pienenä päiväkotiin jotta heistä tulisi sosiaalisia ja olisivat varmasti kehityksessä ikäisensä tasolla. Paljon olen myös miettinyt mistä kaikesta he jäisivät paitsi kun olisivat ”vain” kotona jossa me vanhemmat olisimme päävastuussa opetuksesta ja virikkeiden antamisessa. Jotenkin koen tämän aikakauden enemmän ja enemmän vievän ajattelua siihen suuntaan, että kaikki asiat pitäisi tehdä valtavirran mukana ja lasten kasvatuksessa varsinkin alkaa olla kaikissa asioissa enemmän tai vähemmän ajatus, että kaikki tutkitaan ja jokainen kehitysvaihe on niin tarkasti jopa juomapullon pillin tai nokkamukin suhteen jo päätetty joten ei ihme, että moni vanhempi kaipaa kipeästi jonkun joka tekee asioita omasta puolesta tai vähintään kertoo miten ne tehdään varmasti oikein. En yhtään ihmettele miksi niin moni vanhempi uupuu tai epäilee omia taitojaan vanhempana tässä maailmassa. Tässä itsekin mietin monesti tätä, että riitänkö ja osaanko varmasti olla hyvä äiti ja tarjota kaiken osaamisen ja tekemisen varmasti kaikkien oppikirjojen mukaan vai olisiko jopa turvallisempaa ulkoistaa tätä(kin) asiaa jollekin muulle.

Lähtökohta

Minun syyni tällä hetkellä hakea paikkaa päiväkotiin kun ei ole se tavanomainen pakko kun täytyy lähteä töihin ja lapsi on luonnollisesti laitettava hoitoon täksi ajaksi vaan enemmänkin se, että nyt kädet on täynnä vauvaa ja taaperoa jonka vuoksi olen useiden päiväkoti suositusten vuoksi alkanut oikeasti kyseenalaistamaan kotihoitoa ja sitä riitänkö vai olisiko oikeasti vanhimmalle lapselleni parempi olla päiväkodissa kun minä hoidan pienempiä kotona. Ajatus siitä miten jaksa ja pystyn vauvan syntymän jälkeen hoitamaan kaikkia lapsia kotona sai minut lopulta toimimaan ja ennen kuin vauva syntyi olin jo varmistanut esikoisellemme paikan lähimpään päiväkotiin. Jotenkin tämä ei tuonut silti ajatuksenakaan mitään helpotusta vaan enemmänkin vähän ahdistusta vaikka olin ajatellut, että päiväkotipaikan varmistuttua huokaisen jo ennakkoon helpotuksesta.

Uuden edessä

Sitten kun päiväkoti alkoi oli koko meidän perheemme uuden edessä. Aamut alkoivat lievästi sanottuna kaaoksella kun minä yksin laitoin lapset valmiiksi ja vein esikoisen vauvan ja taaperon saattelemana päiväkotiin. Ensimmäiset kerrat olivat todella stressaavia kun heti aamu alkoi aina kauhealla kiireellä ja paniikilla jotta ehdimme päiväkotiin sovitusti. Useat kerrat kannoin lopulta vastasyntynyttä sylissä ja pukkasin keskimmäistä vaunuissa kun en saanut pientä nyyttiä millään rauhoittumaan vaunuihin. Alussa esikoinen oli innoissaan uudesta arjesta ja päiväkodissa aloitus meni yllättävän hyvin. Hän ei jäänyt koskaan itkemään kun vein hänet sinne ja kun hain hän juoksi suoraan syliin huutaen ”äitiii!” ja suukotti minua hellästi poskelle. Kaikki siis hyvin ja minun sydämeni huokasi helpotuksesta tämän asian suhteen. Kotona kuitenkin isosiskoa kaipasi joka päivä pikkusisko joka oli tottunut leikkimään jo hänen kanssaan. Lisäksi minulla oli vauva hoidettavana ja aina nämä ajat kun hoisin vauvaa (imetin, vaihdoin vaippaa ym.) Mette itki paljon koska kaipasi huomiota. Ennen hän oli nämä ajat viettänyt siskonsa kanssa ja tietenkin valvotusti silti koska tämän ikäiset keksivät vaikka mitä yhdessä ja välillä myös ovat toistensa pahimmat viholliset. Olihan minulla siis kädet täynnä hommaa, mutta jokseenkin koin silti tämän asian suhteen helpommaksi sen, että siskokset saavat olla yhdessä. Nyt minun aikani kotona kului viihdyttämässä taaperoa joka ei halua olla hetkeäkään yksin ja hoitaen samalla pientä vauvaa. Stressitasoni vain nousi tästä kaikesta ja sen lisäksi aloitimme heti luonnollisesti sairastelun kun päiväkoti alkoi. Jatkuvasti oli joku flunssa päällä joka kiersi kaikki perheenjäsenet.

Aikalisä

Tässä vaiheessa huomasin, että liika on liikaa ja oli laitettava jarru pohjaan tässä asiassa sekä tehtävä päätös. Otin pienen aikalisän asian suhteen kuitenkin ennen lopullista päätöstä siitä jatkaako Mila päiväkodissa vai ei ja sovin päiväkodin kanssa, että katsomme pari viikkoa siten että Mila on kotona ja teemme sitten lopullisen päätöksen. Olin todella positiivisesti yllättynyt minkälainen suhtautuminen päiväkodilla oli tämmöisen tilanteeseen eivätkä he millään tavalla hoputtaneet tai painostaneet minua asian suhteen vaan miettivät kanssani parasta ratkaisua juuri meidän tilanteeseen en siis jäänyt tämän asian kanssa yksin. Mila jäi kotiin ja me aloitimme siitä, että etsin läheltä olevia kerhoja joihin pääsisimme koko porukalla jotta jokaiselle olisi sosiaalisia kontakteja sekä tekemistä, lisäksi kehitin rungon arkipäiville: aamulla heräsimme, söimme, lähdimme ulos/kerhoon/ mummolaan/ johonkin aktiviteettiin, tein ruuan ja söimme, hetki kotona oloa (osa lapsista nukkuu tässä vaiheessa päiväunia) ja välipalan jälkeen vielä käydään ulkona/ harrastuksissa jonka jälkeen tulee iltatoimet ja iltapala josta nukkumaan. Tämä rutiini helpotti todella paljon sitä miten päivät sujuivat kolmen pienen lapsen kanssa ja myös selkeytti sitä. Silloin kun hoidan lapsia kotona on myös jokaisessa menossa särkymävara eikä aikataulut ole koskaan aivan kellontarkkoja joten tämä helpotti huomattavasti minua ja vähensi stressiä. Inhoan kiirettä ja sitä tunnetta kun ollaan myöhässä ja enkä ole parhaimmillani silloin. En halua todellakaan muistaa lasten kanssa sitä ainutlaatuista aikaa ainoastaan siitä, että aina oli kauhea kiire ja hätä varsinkin kun vielä se ei ole pakollista.  Kun pari viikkoa oli kulunut olin tehnyt päätökseni siitä, että Mila jäisi suurimmaksi ajaksi kotiin ja kävisi vain muutamana päivänä  päiväkodissa ja hoitaisin hänet sekä kaikki lapsemme kotona suurimmaksi osaksi toistaiseksi. Päiväkoti paikasta emme luopuisi vaan pitäisimme sen ja käyttäisimme sitä tarpeidemme mukaan. Tähän elämäntilanteeseen kokopäiväinen päiväkoti vain yhdelle lapselle ei ollut meille nyt se paras ratkaisu.

Miten jatkossa?

Nyt olen hakenut päiväkotipaikkaa molemmille tytöille ja toivon heidän saavan sisaruspaikan sekä aloittavan yhdessä kunnolla päiväkoti taipaleensa tulevaisuudessa kun sen aika on oikea. Luulen tähän menevän vielä tovi aikaa ja ainakin alustavien keskusteluiden perusteella tämän ajankohta olisi ensi keväällä, mutta tämän asian suhteen vielä mitään tarkkaa aikataulua ei ole tehty vaan mennään asian suhteen päivä kerrallaan.

Ei ole oikeaa tapaa

Uskon vakaasti siihen, että jokainen vanhempi tietää tässä(kin) asiassa mikä on heidän perheelleen paras vaihtoehto ja uskaltaa oikeasti tehdä päätöksensä luottaen omaan vaistoonsa. Tässäkään asiassa ei ole oikeaa tai väärää tapaa toimia. Toivon tällä tekstillä rohkaisevan jokaista tekemään rohkeasti valintoja omalla sydämellä ja luottaen omiin vaistoihin.

Kiitos kun kuljet kanssani tätä matkaa🤍

Maiju